Takaisin etusivulle » A- A A+ Sivukartta

Lisää ajankohtaisia

8.6.2017
Osa lapsista jää koululiikunnan ulkopuolelle. Lue Susanna Teron blogikirjoitus Vanhempainliiton blogissa
 

Kirjoitus on julkaistu 6.6. Vanhempainliiton blogissa.
Susanna Tero, 06.06.2017

Liikuntaa ei opi katsomossa


Koulujen uudistuneen opetussuunnitelman tavoitteena on edistää yhtenäisen perusopetuksen yhdenvertaista toteutumista. Tämä tarkoittaa, että huolehditaan opetuksen saavutettavuudesta ja esteettömyydestä sekä edistetään osallisuutta. YK:n lasten oikeuksien yleissopimus on kirjannut lähtökohdat lapsen osallisuudelle. Sen mukaan osallisuuden lähtökohtana on, että lapsi on yhdenvertainen ja lapsen etu on aina ensisijainen harkintaperuste. Paperilla nämä asiat eivät vielä edistä lasten osallisuutta. Ratkaisevaa on se, kuinka ne siirtyvät osaksi koulun arkea.

Osallistuminen on toimintaa, jossa osallisuus konkretisoituu. Työssäni törmään harmittavan usein perheiden kokemuksiin, joissa erityistä tukea tarvitseva lapsi jää osattomaksi koululiikunnan tai liikuntapäivän iloista. Joskus lapsi "kannustaa" muiden menoa kentän laidalla tai lumisen rinteen alla, joskus hän piirtää luokassa - samalla kun muut kokevat sosiaalista yhdessäoloa ja liikkumisen riemua. Toisaalla lapsen vanhempi ottaa omasta työstään vapaapäivän ja lähteen lapsensa avustajaksi uimahalliin. Vain siksi, että kouluavustaja ei avusta altaassa, eikä koulun järjestämään kuljetukseen pääse pyörätuolilla. Ilman omaa vanhempaa lapsi olisi jäänyt ulkopuolelle. Kuulen myös liian usein, että koululiikunta on korvattu terapialla.

Antaako opetuksen järjestäjä tällä toiminnallaan syrjivän mallin myös luokkakavereille? Luvan työntää syrjään, toisaalle. Entä mitä tämä merkitsee lapselle, joka jää ulkopuolelle?

Uuden opetussuunnitelman mukaan opetuksen järjestäjän tulee huolehtia oppilaan mahdollisuudesta saada osallistumisen kokemuksia oppimisessa ja ryhmän jäsenenä toimimisessa. Apu- ja toimintavälineitä on kehitetty monenlaiseen tarpeeseen mahdollistamaan osallistumista. Niiden avulla myös erityistä tukea tarvitsevien koululaisten on mahdollista osallistua koulun liikuntatunneille ja muuhun koulun toimintaan, kuten retkille. Välineitä on siis olemassa, niitä ei tarvitse keksiä uudelleen - eikä ketään tarvitse sen takia jättää koulun toiminnan ulkopuolelle. Suurin haaste tässä lienee se, että välineistä ei ole riittävästi tietoa, eikä hankintaan ole budjetoitu varoja.

Ihanteellista olisi, että kunnat hankkisivat yhteistyössä yli hallintorajojen toimintavälineitä, jotka palvelisivat kuntalaisten tarpeita. Välineitä voitaisiin hyödyntää niin koulun toiminnassa, harrastuksissa kuin vapaa-ajallakin, näin edistäen kaikkien kuntalaisten osallistumisen mahdollisuuksia. Osallistumista tukevia välineitä voisivat olla mm. hiihto- ja luistelukelkat, maastopyörätuolit ja erityispolkupyörät.

Muutos tarvitsee rohkeaa johtamista. Koulumaailmassa avainasemassa ovat siis rehtorit. Muutoksen edellytys on se, että pysähdymme pohtimaan omaa suhtautumistamme erityistä tukea tarvitsevan lapsen osallistumisen tarpeeseen. Käytännön työn kehittämiseen tarvitaan suunnitelmallisuutta, yhteistä ymmärrystä, yhteistyötä ja ennen kaikkea jokaisen tahtoa muutoksen aikaansaamiseksi.

Lasten oikeudet ovat meidän aikuisten velvollisuuksia!

 

Susanna Tero


 
Takaisin

Jaa |