Aistivoimainen maatilapäivä

Aistivoimainen yhdessäolon päivä maatilalla

_{Teksti: Tuula Puranen
Kuvat: Janne Ruotsalainen}

Loma Hietalan pihapiiri rakennuksineen hautuu heinäkuun auringossa. Kukot kiekuvat kanatarhassa, kiuru livertää pellolla, käki kukkuu metsässä. Hevoset pysyttelevät tallin varjoissa. On 10. heinäkuuta, lauantai, ja Malikkeen ensimmäinen maatilalla järjestetty lapsiperheiden toimintapäivä. Mukana on vanhempia, erityislapsia ja sisaruksia neljästä perheestä.

Tiina Vinkan lapset Pasi Vinkka (19), sekä Nestor (6), Herman (8) ja Jennica Tiitinen (12) tutustuvat tilan eläimiin. Kanit puputtavat verkon silmukoiden läpi ojennettuja voikukan lehtiä. Kanatarhaan pojat heittävät pehmeää vesiheinää. Kun emäntä Sirkka Virta kertoo Milla- ja Malla-vuohien pitävän erityisesti ratamoista, Nestor ryhtyy oitis herkkujahtiin. Ansa-kissa purjehtii pihan poikki kesäturkissaan. Se on piilottanut pentunsa niin varmaan paikkaan, etteivät edes lapset löydä kissanpoikia.


Nestor Tiitinen syöttää Millaa tai Mallaa. Kaksikon yläpuolella sujahtelevat pääskyset pesilleen.
Tuoksuu heinille, vuohille ja hevosille.

Eila ja Pinja Aaltokoski kokeilevat peräpyörää, hienoinen pöly nousee kylätiestä äidin ja tyttären jäljiltä. Pinja (10) pitää vauhdista, ja Eilan mielestä pyörällä onkin ajettava tarpeeksi lujaa, jotta meno tuntuisi varmalta. Pyörät kiinnostavat myös Peltomäen perhettä, Joukoa ja Annea sekä Heiniä (8) ja Paavoa (10).

– Pyrimme omassa arjessamme siihen, että Heinillä olisi joka päivä jokin juttu, joka on juuri hänelle. Se voi olla kävely, pyörällä ajo, uintireissu. Tulimme hakemaan pyöräratkaisuja, mutta myös tapahtumapaikkana maatila on onnistunut. Lapset ja vanhemmat saavat uutta virikettä verrattuna siihen, että tapahtuma olisi järjestetty esimerkiksi laitosympäristössä. Heinille päivä on vaihtelua arkirutiineihin, Jouko kertoo.

Paavo ja Heini Peltomäki keinun vauhdissa Loma Hietalan pihalla. Päivä maatilalla oli hauskaa vaihtelua arkirutiineihin.

Isäntä Sakari Virta ajeluttaa perheitä traktorilla, joka on vuosimallia -77. Peräkärryssä on perinteisiä puisia istuimia, mutta matkaa voi tehdä myös säkkituolissa ja heinäkasassa. Pinja on innoissaan, siitä viestii ahkera jalkojen vispaaminen. Eila kertoo, että naapureiden traktoreiden äänet naurattavat Pinjaa. – Mutta tämä on ensimmäinen kerta, kun hän pääsi kyytiin.

Tiina (vas. ja Pasi Vinkka sekä Paavo ja Heini Peltomäki lähtevät traktoriajelulle. – Tällaiset päivät ovat arvokkaita. Yhdessä oleminen on tärkeää lapsille. Olen huomannut, että porukassa aremmatkin lapset rohkaistuvat tekemään ja kokeilemaan uusia asioita, Tiina sanoo.

Emäntä Sirkka Virta valmistaa lihapullia ja perunamuusia kuumassa keittiössä. Kun ruoka on valmista, menekki on loistava. Lihapullat saavat paljon kehuja. Osa porukasta kantaa lautasensa pihapöydän ääreen. On mukava syödä taivasalla, kiireettömästi rauhallisessa ilmapiirissä.

Sulattelun jälkeen perheet porhaltavat kirjavana kulkueena heinätöihin vähän matkan päähän. Herman Tiitinen pääsee Desi-shetlanninponin selkään, Peltomäen perhe pyöräilee, jokunen kävelee ja loput köröttävät traktorikyydillä. Sakari Virta karauttaa pellolle amerikanravuri King Forcen eli Kinkun kanssa. Sakari istuu Kinkun vetämän hevosharavakoneen pukilla.


Sakari Virta haravoi heinät seivästämistä varten, Peltomäet odottavat työhön pääsyä. King Force vaikuttaa siltä, että sen mielestä amerikanravurin pitäisi olla mieluummin Amerikassa kuin Suomi-filmejä muistuttavissa vetohommissa.


Islanninhevonen Keysi suhtautui kolmikymppisen tyyneydellä pieniin silittäjiin. Nestor Tiitiselle se vinkkasi, että olisipa kiva, jos saisi pullaa.


Ihanaa heinää! Pinja Aaltokoski ja Heini Peltomäki ihastuivat heinään. Se tuntuu käsissä ja varpaissa mukavalta, tuoksuu hyvältä ja makukin menettelee. Tytöt pääsivät rattailla heinätöiden tuoksinaan, Heini ja Anne Peltomäki alkavat haravoida, Eila Aaltokoski tutkii Pinjan kanssa heinäseivästä.


Heini ja Anne Peltomäki haravoivat, shetlanninponi Desille heinäpellolla kuljeskelu on osa kesäisten eläkepäivien viettoa.


Uurastus palkitaan evästelyllä – kahvia, mehua ja pullaa heinäpellolla kuin ennen vanhaan.

Malikkeen toimintapäivä maatilalla oli leppoisa yhdessäolon päivä, jonka kuluessa vanhemmat tutustuivat paitsi toimintavälineisiin myös toisiinsa. Koska perheitä oli vähän eikä kiirettä tunnettu, juttelulle ja ajatusten vaihtamiselle jäi reilusti aikaa. Ja kiinnostihan se heinäntekokin.
– Arvostan vanhoja perinteitä ja pidän siitä, että lapset näkevät, kuinka asioita on ennen tehty, Tiina Vinkka kertoo.

Hän arvelee lasten iloista menoa katsellessaan, että päivä on ollut antoisa myös näille. Oli hienoa, että lapset pääsivät esimerkiksi ratsastamaan, mutta ehkä kaikkein tärkeintä oli kiireetön yhdessäolo.
– Lapsista on tehty tässä maailmassa hätäisiä. Ei aina tarvitse olla hirveästi äksöniä ja uusinta tekniikkaa. Kun ehdotin tähän päivään osallistumista lapsille, he olivat aluksi, että eihän siellä ole mitään, mutta täällä onkin ollut vaikka mitä!