Erämaa kutsuu pyörätuolinkäyttäjää

Teksti: Riikka Keinänen, Kuvat: Topi Ylä-Mononen 2009


Opiskelen Pirkanmaan ammattiopistossa hotellivirkailijaksi ja suoritan tällä hetkellä harjoittelujaksoani Malikkeessa. Olen itse pyörätuolin käyttäjä. Minulle tarjoutui mahdollisuus lähteä mukaan Lieksaan Aikuis-Malikkeen järjestämälle Erämaan kutsu-eläintentarkkailuretkelle 21.-23.4.2009.

Retkemme alkoi retkikunnan kokoontuessa lounastamaan hotelli Puustelliin. Lounaan jälkeen matka jatkui kohti Erä-Eeron eläinten katselu ja –kuvauskämppää Lieksan Kontiovaaraan. Tarkkailukämpälle oli puulaudoista tehty liuska, jossa oli myös kaiteet molemmin puolin, näin myös tuolin kanssa pääsi sisätiloihin helpommin. Liuska tosin oli hieman jyrkkä sekä lumen ja jään vuoksi liukas, mutta avustajien kanssa homma hoitui hienosti ja kaikki pääsivät turvallisesti sisätiloihin. Tarkkailukämpällä oleva esteetön wc oli riittävän tilava, tuolilla mahtui hyvin sisälle ja tukikahvat oli mielestäni hyvin sijoitettu wc:n ympärille. Näin ne olivat varmastikin kaikkia hyödyttävässä paikassa.

Sisätiloissa Erä-Eero sitten kertoi retkikunnallemme mitä ilta ja yö toisi tullessaan, jos ja kun noudattaisimme äärimmäista hiljaisuutta ja välttäisimme turhaa liikehdintää. Alkuinfon jälkeen katsottiin jokaiselle hyvä tarkkailupaikka ja mukava olo ja asetuimme tarkkailemaan.

Aamun sarastaessa retkikuntamme siirtyi Erä-Eeron savottakämpälle nauttimaan aamupalaa ja vaihtamaan kokemuksia tarkkailuyöstä (savottakämpään oli muutama porras, mutta avustajien ansioista sekään ei menoa haitannut). Yön aikana oltiin tehty havaintoja ainakin ahmasta ja jos jonkinmoisista linnuista ja kyllä siellä pari karhuakin iltahämärissä ja yön tunteina havaittiin ja ainakin kuultiin.

Savottakämpän ulkowc:t olivat sen verran hankalakulkuisessa paikassa, että jokaisen pyörätuolin kanssa sinne pääseminen olisi ollut aika mahdoton juttu, eikä se liioin ollut esteetön. Retkelle mukaan otettu retkivessa kuitenkin ratkaisi tämänkin haasteen.

Aamupalan jälkeen oli sitten vuorossa leppoisaa oleskelua ja mahdollisuus lepäilyyn. Lounaan jälkeen matka jatkui Ruunaalle kohti Raunin majaa ja matkalla pysähdyttiin esteettömäle lintutornille. Oman haasteensa retkikunnallemme toi se, että lintutornille johtava tie oli umpihangessa. Ei muuta kun mukana olevan pakettiauton ovet auki ja sieltä jokaiselle sopiva kulkupeli tuolin sijasta tai lisäksi tuolin alle ja matka lintutornille pääsi jatkumaan helposti.

Ruunaalla Rauni toivotti meidät tervetulleeksi majalleen ja kehoitti asettumaan taloksi. Raunin maja oli lähestulkoon esteetön. Liuskoja löytyi joka paikkaan ja wc:t olivat tilavia ja odottivat tukikahvoja. Hiekkaperäinen maa toi kyllä taas oman haasteensa liikkumiseen etenkin kosteana, mutta avustajan läsnäolo oli tässäkin loistava apu. Vessalle mentäessä hiekka upotti, mutta tähän kun autonperästä otettiin rampit avuksi ei sekään enää vaivannut.

Raunin Majalla nautittiin myös savusaunasta ja lämminvesipaljusta. Niin saunaan kuin lämminvesipaljuunkin toivottiin kahvoja sinne pääsemisen helpottamiseksi.
Saunomisen jälkeen kokoonnuttiin kodalle nauttimaan iltapalaa ja jakamaan tuntemuksia retkestä, sillä aamulla alkaisi matka takaisin kotiin.

Retki koettiin erittäin positiiviseksi ja unohtumattomaksi, esille nousi mahdollisuus nauttia luonnosta ja sen tuomasta hiljaisuudesta sekä yhdessä tekeminen.

Aamulla herättyämme söimme aamiaisen ja pakkauduimme autoihin ja matkasimme hotelli Puustellille, josta jokainen suuntasi kotimatkalle.