Geokätköily virittää jännityksen ja liikuttaa laiskempaakin

_{Teksti: Pia Kirkkomäki
Kuvat: Veikko Somerpuro}

Kätkön jäljillä ovat Maija Kunnari, Natasha Rweyemamu ja Ninni Kunnari. Taempana aarretta etsivät Sara Törmänen sekä Joona ja Tomi Viding.

Kuusen oksien välistä voi löytää aarteen. Tunne on jännittävä, vaikka kovasti etsimämme kohde olisikin geokätköilyn tutustumispäivään liittyvä piiloa mallintava vihreä pakasterasia.

Moni on mennyt paikasta ohi ja ensimmäinen löytäjä kokee huimaavan onnistumisen tunteen. Hymy nousee kasvoille kuin huomaamatta, vaikka piiloa ei kannattaisi paljastaa seurueen muille jäsenille.

Malike yhteistyökumppaneineen johdatti kesäkuussa perheitä aarteenetsintään Nuuksion luonnonsuojelualueella. Suomen Ladun geokätköilykouluttaja Otto Vähä-Herttua valotti retkeilijöille ensin GPS-paikantimien käyttöä ja geokätköilyn historiaa. Sen jälkeen maastokärryillä matkanneet ja jalan liikkuneet etsijät suuntasivat neljän harjoituskätkön perään. Kouluttaja oli vielä lähtiessä vakuuttanut, että nämä piilot ovat helppoja, miltei ykköstason eli pyörätuolilla saavutettavan veroisia.

Itse geokätköilyn idea on yksinkertainen, mutta lajista voi poimia tarpeisiinsa vaikka kuinka paljon uusia vivahteita. Se houkuttaa liikkujat ulos etsimään harrastajien piilottamia geokätköjä.  Lajia voi harrastaa oman aikataulunsa mukaan ja etsintään voi osallistua koko perhe.  Monia kätköjä etsiessä on mahdollisuus myös samalla oppia alueesta, josta kätkö löytyy.

Harjoituskätköä ihmettelevät Petteri Sääski, Terhi Kesti ja Otto Vähä-Herttua.

Harrastusta aloitteleva tarvitsee käyttöönsä ainoastaan toimivan internet-yhteyden ja GPS-paikantimen tai kännykän, jossa on itsessään paikannin. Sen jälkeen hän etsii internetin geokätköilysivustolta haluamansa alueen kätkön koordinaatit ja lähtee kohti kätköä paikanninta apuna käyttäen. Itse kätköstä hän löytää yleensä jonkinlaisen rasian, jossa on lokikirja, kätkötiedote ja kynä. Piilosta saattaa paljastua myös jotakin mukavaa vaihtotavaraa.

Nuuksion geokätköilykokemuksesta jäi osallistujille vallan hyvä mieli. Aarretta etsineet Petteri Sääski ja hänen äitinsä Terhi Kesti toimivat tehokkaasti ja olivat ensimmäisten joukossa kätköillä. Vaikka Petteri tarvitseekin tukea ja kannustusta epätasaisessa maastossa etenemiseen, osallistui hän etsintään mielellään.

Eräässä vaiheessa Petterin saapas hörppäsi annoksen vettä, mutta asia unohtui, kun nuori mies sai tauolla eteensä grillattua makkaraa ja muurinpohjalettua.

- Voisin lähteä aarteenetsintään uudestaankin, kommentoi hän.

Myös Niina eli Ninni Kunnari, Maija-äiti sekä Ninnin sisarentytär Natasha Rweyemamu kulkivat kätköjen perässä. Ninnin ajopeliksi lainattiin Malikkeelta Kangoo-maastoratas, joka pelitti koko reissun ajan hyvin. Natasha liikkui välillä metsässä jalan ja välillä nousi tätinsä seuraksi tämän maastorattaaseen.

Maija Kunnari hoitaa Ninniä nykyään kotona ja toimii samalla perhepäivähoitajana. Hän suunnittelikin, että voisi harrastaa geokätköilyä hoitolastensa ja Ninnin kanssa kotinsa lähimaastossa.

Maija ja NinniKunnari ja Natasha Rweyemamu sekä Annika, Sara ja Hannu Törmänen viihtyivät Nuuksion Haukkalammin upealla alueella.