Malikkeen matkassa merelle

Teksti: Sanna Välkkilä Kuva: Janne Ruotsalainen

Elokuun tuuli pullisti esteettä purjeita Vaasan Vaskiluodolla, kun Merenkyntäjien satama täyttyi toimintavälineiden, turvallisuuden ja vesillä liikkumisen asiantuntijoista ja alan nykyisistä ja tulevista harrastajista.Malike yhteistyökumppaneineen loi merelliset puitteet, joiden turvin myös liikkumisessaan tukea tarvitsevat pääsivät kokeilemaan mm. purjehdusta, veneilyä, melontaa ja pyöräilyä turvallisesti ja ohjatusti.Laaja paikallinen yhteistyö takasi sen, että paikalla oli runsaasti paitsi vesillä liikkumisen, myös turvallisuuden asiantuntijoita. Tapahtuman paikallinen yhteyshenkilö Erkki Mäenpää korostaakin yhteistyön merkitystä:

"  Esimerkiksi Vaasan Merenkyntäjät on panostanut tapahtuman järjestämiseen merkittävästi, mm. rakentamalla esteettömän 20 m pitkän kelluvan laiturin sataman paraatipaikalle. Seuran puuhamiehiä on ollut talkoissa melkeinpä täysipäiväisesti parin viikon ajan. Kiitos kuuluu myös paikallisille yhdistyksille, jotka osaltaan tekivät merkittävän talkootyön tapahtuman onnistumiseksi.”

Mäenpään sanat on helppo uskoa, kun seuraa satamassa käyvää vilskettä. Ilman yhteistyötä paikallisten opiskelijoiden, järjestöjen ja seurojen kanssa tapahtumaa olisi tuskin ollut mahdollista tässä laajuudessa toteuttaa. Yhteistyön lomassa näyttää syntyvän kuin sivutuotteena todellisia ihmisten välisiä kohtaamisia.

Tasapainoa arjen aallokkoon

Pyörätuolia käyttävä Edmund Lowndes pääsee kokeilemaan kanootin lisäksi purjevenettä, kun J22 -veneen istumalaatikon pohjalle asennetaan ensin tyhjiötyyny ja jalkoja tuetaan liukuestein. Pelastusliivien pukemisen jälkeen avustajat nostavat Edmundin yhdessä äidin, Pirjo Lowndesin, kanssa tyhjiötyynylle. Tyynystä imetään ilmaa, kunnes löydetään hyvä ja tukeva asento.

” J22 soveltuu hyvin myös vammaispurjehdukseen ja apuvälineiden avulla siihen saadaan lisää yksilöllisyyttä. Esimerkiksi tyhjiötyyny on säkkituolia parempi ratkaisu niille, jotka eivät hallitse yläruumistaan ja tarvitsevat siksi hyvin tuetun asennon. Venettä täytyy kuitenkin tasapainottaa, jotta se saadaan kunnon vauhtiin. Kun äiti asettuu Edmundin viereen, hän voi puolelta toiselle siirtymällä vaikuttaa siihen, ettei vene kallistu liiaksi,” selittää Erkka Ikonen Purjehtijaliiton vammaispurjehdusjaostosta.

Purjehtiminen onnistuu vaikeavammaisiltakin kun mukana on riittävästi veneen tuntevaa ja sen hallitsevaa miehistöä ja oikeita apuvälineitä. Ikonen on itse osallistunut esimerkiksi Kreikassa viikon mittaiselle matkalle, jolla mukana oli kolme näkevää ja viisi näkövammaista purjehtijaa. Hän kokee esteettömyyden puutteen enemmän rannan kuin itse veneen ongelmana:

”Mitä enemmän ihmisiä, sitä suurempi vene ja sitä enemmän tarvitaan myös purjehdustaitoista miehistöä. Helpointa on löytää veneitä, joihin mahtuu kahden purjehdustaitoisen lisäksi kuusi ihmistä – avustajat mukaan luettuna. Sopivaa venettä suurempi haaste on kuitenkin mielestäni ollut löytää paikkoja, joihin on esteetön rantautua ja joista on myös esteetön lähteä.”

Ensipurjehdukseltaan palaavat Edmund ja Pirjo Lowndes näyttävät tyytyväisiltä. Pirjo Lowndes pitääkin yhtenä tapahtuman parhaana antina sitä, että perheet pääsevät kokeilemaan sellaista, mistä voi yksin vain haaveilla:

” Arki piristyy kummasti kun välillä saa kokea ja nähdä uutta. Sitten jaksaakin taas paremmin. En olisi esimerkiksi ikinä uskonut, että menemme Edmundin kanssa kajakkiin tai purjeveneeseen, mutta oikeilla välineillä se onnistuukin. Uskaltamiseen tarvitaan kuitenkin välineiden lisäksi mukaan osaavia ihmisiä, joihin voi luottaa. Merille lähdetään varmasti heti tilaisuuden tullen uudestaankin. Oli niin ihana tuntea merituuli kasvoilla!”