Ohjaaja souturetkellä

Tamperelaisen Päivätoimintakeskus Sinikellon ohjaaja Eeva Rantala hehkuttaa. Takana on jännittävä ja antoisa päivä järvituulen tuiverruksessa. Hän on juuri rantautunut asiakkaidensa kanssa elämykselliseltä kirkkovenereitiltä Kulovedeltä.

Päivätoimintakeskus lähti vesiretkelle naapurissaan toimivan Aikuis-Malikkeen ehdotuksesta. Vesireissaajat säätivät lähtöpaikalla Nokian Siuron Valssimyllyn kupeessa jokaiselle asiakkalle sopivat melonta- ja souturatkaisut yhdessä ohjaajien ja Aikuis-Malikkeen työntekijöiden kanssa.

Eeva Rantala myöntää, että hänen ensimmäinen reaktionsa vesiretkeen oli jännitys. Häntä askarrutti etenkin, miten hänen asiakkaansa ylipäänsä saadaan veneeseen.

" Heistä joillakin on autistisia piirteitä ja uudet tilanteet voivat olla silloin haastavia."

Sinikellon väki sai Aikuis-Malikkeelta etukäteispreppausta ja pääsi perehetymään Malikkeen dvd:hen. Videokoosteesta selviää, mitä kaikkea arkiliikuntaa vaikeastikin monivammaiset henkilöt voivat harrastaa. Eeva Rantala kertookin, että siitä tuli turvallinen olo. Malikelaiset tuntevat välineistönsä ja tietävät, mitä tekevät.

Ensimmäisen noin 45 minuutin soutusession aikana Eeva valvoo asiakkaidensa hyvinvointia. Ketään ei näytä pelottavan, eikä nyrpeitä ilmeitä näy. Autistinen asiakas katsoo silmiin ja ottaa kontaktia. Se tuntuu tosi kivalta.

Taukopaikalla paikallisella uimarannalla ohjaajat ja asiakkaat nauttivat retkilounasta. Tarjolla on myös retkivessa, joka kirvoittaa ohjaajilta kehuja. Ruohikkoisella tienpätkällä kokeillaan Aikuis-Malikkeen maastokulkupelejäkin.

Paluumatkalla tuuli tuivertaa niin, että matkanteko hidastuu. Vaikka osa melojista joutuukin ohjaamaan reittinsä rannan suojiin, mieliala on mitä mainioin. Vesielämä on oikeasti kivaa ja sitä kokeillaan porukalla uudestaan mahdollisimman pian.

Teksti: Pia Kirkkomäki, Kuvat: Janne Ruotsalainen, 2007