Pärinää metsäteillä

_{Teksti: Pia Kirkkomäki
Kuvat: Anttiloiden arkistot}

Jukka ja Tuukka Antila tutustuivat ensimmäistä kertaa mönkkäreihin muutama vuosi sitten Malikkeen mönkkärisafarilla. Isä ja cp-vammainen poika ajoivat pärisevällä pelillä yhdessä siten, että Tuukka oli isän edessä pussissa. Tunnelmat ajopelin selässä olivat erinomaiset ja niistä jäi ideoita mieleen muhimaan. Lopulta kaksikko sitten päätyi ostamaan mökilleen Lempäälään oman ajopelin.

" Hankimme oman mönkkärin vuosi sitten. Etsimme sellaisen kulkupelin, joka on rekisteröity kahdelle henkilölle tieliikennekäyttöön," Jukka-isä kertoo.
Aikuiseksi kasvanut Tuukka ei enää mahtunut isän eteen ja siksi hänelle rakennettiin mönkkäriin oma istuin. Venemyymälästä löytynyttä penkkiä varten hitsautettiin kehikkoalusta. Istuimeen teetettiin vielä Respectassa nelipisteturvavyö ja kokonaisuus kiinnitettiin mönkkäriin. Kuskille ja kyyditettävälle hankittiin moottoripyöräkypärät.

  " Istumajärjestelyni on oikein toimiva. Olen itse osallistunut sen suunnitteluun," Tuukka kertoo. Miehet ovat pitäytyneet ainakin vielä kohtuullisen kevyihin ajoreitteihin. Tuukan mielestä parasta ajomaastoa ovat kesämökin lähistöllä sijaitsevat pellot ja metsätiet. Hän sanoo, että yleisenä matkavauhtina he päristelevät isän kanssa noin neljääkymppiä. Huipussaan mönkkärin mittari on joskus noussut kahdeksaankymppiinkin.

" Mönkkäriajelu on meidän yhteistä tekemistä. Aikamiehille pitää olla yhteistä pärinää ja pauketta," Jukka hymyilee.

Isä kuvaa, että mönkkärin peräkäryllä voi esimerkiksi kuljettaa haravoituja lehtiä paikasta toiseen. Tuukan pyörätuoli mahtuu näppärästi peräkärryn kyytiin. Tuukkakaan ei löydä harrastuksesta haittapuolia. Aika hujahtaa ajopelin kimpussa kuin huomaamatta.