Perheiden kokeileva sirkus
Perheiden kokeileva sirkuskoulu tarjosi yhdessä tekemistä ja onnistumisen riemua
Teksti: Tuula Puranen
Kuvat: Janne Ruotsalainen
Perheiden kokeileva sirkuskoulu tarjosi perheille yhteisiä kokemuksia sirkustaiteen parissa: uuden oppimista, omien rajojen kokeilua, tilanteisiin heittäytymistä, onnistumisen kokemuksia, loppunäytöksen suunnittelua ja harjoittelua sekä lopuksi opittujen taitojen esittämistä yleisölle.
Sirkuskouluun osallistui neljä perhettä. Osa lapsista tarvitsi erityistä tukea muun muassa liikkumiseen. Malike toi perheiden käyttöön sirkusvälineiden rinnalle toimintavälineitä. Kun sirkuskoululaiset etsivät itselleen mieluisia sirkusrooleja ja tapoja tehdä sirkustaidetta, havaittiin käytännössä, että välineiden rajat voivat olla keinotekoisia. Toimintaväline käy hyvin sirkusvälineestä.
Kehitysvammaisten Tukiliiton Malike ja Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Pii Poo järjestivät sirkuskoulun Pii Poon tiloissa 29.9. – 17.11.2007 Lempäälässä. Ennen loppunäytöstä perheet kokoontuivat harjoittelemaan neljä kertaa. Heitä ohjasivat kulttuurikeskus Pii Poon toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu ja ohjaaja Kaisa Hietaniemi.
Loppunäytös perustui Kirsi Kunnaksen runoon Herra Pii Poosta.
Muistattehan:
No niin,
Herra Pii Poo oli taikuri.
Hän huusi: Hii hoo! ja maata polkaisi
ja taikoi:
rusinoita,
mansikoita.
omenoita…
Rusinat, mansikat, omenat ja prinsessatkin odottavat taikurin viitan alla vuoroaan tulla esille.
Sirkuskoululaiset kokoontuivat taikurin viitan alle ensimmäisellä harjoituskerralla. Siitä alkoi kaikkien tasavertainen toiminta sirkustaiteen oppilaina ja tekijöinä. Tasavertaisuus merkitsi sitä, että vanhemmat ja lapset lähtivät sirkuksen maailmaan samalta viivalta. Tämä edellytti esimerkiksi sisaruksilta ”avustajan” roolista luopumista ja luottamusta siihen, että on turvallista keskittyä vain sirkuksen tekemiseen.
Lasten ja nuorten kulttuurikeskuksen toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu ja ohjaaja Kaisa Hietaniemi ihastuivat vanhempien kykyyn heittäytyä sirkuksen tilanteisiin.
– Sirkuskoulun tilanteet edellyttivät kaikilta perheenjäseniltä heittäytymistä, mutta lapset osaavat sen taidon luonnostaan. Toivomme, että sirkuskoulusta jäisi malli, että aikuisetkin voivat heittäytyä, Pilvi ja Kaisa sanovat.
Herra Pii Poon mahti ei tepsi koneisiin, ei siis robotteihinkaan. Pilvi Kuitu maskeeraa Atte Järvelinin (kesk.) ja Eetu Peltoniemen robottitanssiin. Sirkuskoululaiset etsivät itselleen mieluiset roolit ja kehittelivät niihin sopivat esiintymisnumerot. Lähtökohtana oli, että kaikkea pystytään tekemään, jos ei ihan oikopäätä, niin ainakin sitten, kun on yhdessä keksitty keinot. ”Ei onnistu” oli sirkuskoulussa tuntematon sanapari.
Diabolojen pyörittäminen oli osa Atte Järvelinin ja Eetu Peltoniemen robottitanssia. Sirkuskoululaiset harjoittelivat numeroitaan myös kotona, ja pojat innostuivat etsimään robottitanssiinsa musiikinkin itse.
– Oli huikea tunne, kun sain ensimmäisen diabolo-heittoni onnistumaan, Atte kertoo.
Eetu Peltoniemi sai diabolosta harrastuksen: hän harjoittelee kotonakin, kunhan vain painilta ja karatelta ehtii. Yksi sirkuskoulun tarkoitus olikin avata mahdollisuuksia uusien harrastusten löytämiseen. Sirkuskouluun osallistuneet perheet toivovat mahdollisuuksia sirkustaiteen tekemiseen ja uusien sirkustaitojen oppimiseen myös tulevaisuudessa. Kipinä on syttynyt, ja sirkustaiteen tekemisestä kiinnostuneiden joukossa on yhä enemmän erityisryhmiä.
– Sirkuskoulu antoi varmuutta kokeilla ja tehdä uusia asioita. Esityksessä oli tosi hyvä fiilis, koska siinä sai näyttää taitojaan ja yleisö tykkäsi, Aki Järvelin kertoi. Akin taitoihin kuului muun muassa jongleeraus, jota taustalla ihailevat Valtteri ja Riitta Warteva.
No niin,
Herra Pii Poo ajoi asemalle…
Kaisa Hietaniemi (toinen oik.) opastaa, kuinka juna kulkee. Vanteet yhdistävät junaksi Virve Peltoniemen (oik.), Kaisa Hietaniemen, Hannu ja Eetu Peltoniemen, Atte ja Aki Järvelinin sekä Julianna Olánin.
Tsuk, tsuk… juna puksuttaa, kun Anne-Mari (vas.) ja Esa Järvelin, Riitta ja Valtteri Warteva sekä Julianna Olán kulkevat eteenpäin.
Anne-Mari ja Esa Järvelin hyödyntävät Malikkeen kengurupussia. Sen avulla Esa pystyy heiluttamaan poita seisaaltaan. Taustalla irrottelee Jani Järvelin. Järvelinien perheen houkutteli sirkuskouluun sen toiminnallisuus ja sellainen yhteinen tekeminen, johon myös erityislapsi voi osallistua.
Sirkustaiteessa kaikki on mahdollista. Mia Peltoniemen prinsessainen perhonen lepattaa ja liihottaa niityllä. Edessä äitiperhonen Virve Peltoniemi.
Perhosen siivet ovat samanaikaisesti lujat ja hauraat. Niiden edessä vaipuu ajatuksiinsa Hämähäkkimieskin, joka sentään on nähnyt yhtä ja toista. Hämähäkkimies on Valtteri Warteva.Hämähäkkimies Valtteri Wartevan rooli saa täydentävän silauksen, kun Niina Hallila maalaa hänen poskeensa hämähäkin. Riitta Warteva tukee Valtteria.
Jos näette tässä Valtteri Wartevan Riitta Wartevan käsivarsilla, niin katsokaapa uudelleen, sillä Hämähäkkimieshän se siinä lentää. Yli kattojen, yli kaupunkien, yli liikenneruuhkien – varokaa roistot ja muut pahikset!
– Läksin sirkuskouluun vähän sillä ajatuksella, että se on Valtterille kiva juttu. Se yllätti, että sirkuskoulu olikin niin mukavaa meille molemmille, innostus tarttui aikuisiin ja sisaruksiinkin, Riitta Warteva kertoo.
Miten kaunis, hauska ja ihan uudennäköinen! Jennaliisa (edessä) ja Julianna Olán maskissa. Maskeeraus auttaa astumaan omaan rooliin sisemmälle. Jennaliisa esitti loppunäytöksessä Herra Pii Poota.
– Loppunäytös oli aivan mahtava, vaikka aluksi pelotti ja vuorosanatkin menivät hieman eri järjestyksessä kuin harjoituksissa. Mutta ei se haitannut, Jennaliisa kertoi.
No niin,
Herra Pii Poo ajoi asemalle.
Hän huusi: ”Hii hoo!” ja vespaa polkaisi
ja jäi junan alle.
”Kuolen…”, huusi Pii Poo, ”…liian aikaisin!”
Hän huusi: ”Hii hoo” ja kuoli myöhemmin.
Vauhtia, vaan ei vaarallisia tilanteita. Esa ja Aki Järvelinin käsittelyssä Malikkeen tandemista sukeutuu Herra Pii Poon vespa. Mielikuvitus ja uskallus kokeilla ovat sirkustaiteessa paras apuväline. Niiden avulla toimintavälineestä tulee sirkusväline, sirkusvälineestä toimintaväline. Sirkuskoulussa kyseenalaistettiin reippaasti ja antoisasti erilaisten välineiden ja niiden käyttömahdollisuuksien rajat.
Sirkusareenalle ei lompsita kuin maitokauppaan, mutta ei sieltä myöskään poistuta kuinka tahansa. Eetu (vas.), Hannu, Mia ja Virve peltoniemi sekä Jani, Esa, Anne-Mari ja Atte Järvelin treenaavat loppukumarruksia.
Runositaatit ovat Kirsi Kunnaksen runosta Herra Pii Poo (1956)
***
Sirkuskoululaisten ja järjestäjien kommentteja:
On aina ihanaa huomata, miten pienetkin asiat saavat aikaan iloisia ilmeitä, naurahduksia ja hyvää oloa. Epäonnistumisen mahdollisuutta ei ole, sillä asenne on jo valmiiksi sellainen, että kukin tekee tyylillään. – Regina Olán
Tärkeintä oli, että vaikeasti kehitysvammaiseksi luokiteltu tyttömme, Mia, nautti suunnattomasti harjoituksista ja esiintymisestä. Sirkuskoulu oli hänelle suuri elämys ja hän esitteli ylpeänä sirkuskoulun kuvia omassa koulussaan. – Virve Peltoniemi
Oli kiva huomata, että sirkusta voivat tehdä muutkin kuin ”ammattilaiset”. Esiintyminen yleensä oli yllättävän haasteellista, ja se hymyn pitäminen. Kuitenkin esitys meni hienolla fiiliksellä, ja jälkikäteen se tuntui helpolta ja kivalta. – Riitta Warteva
Tärkeä hetki oli esiintymisvaatteiden käyttäminen ja maskeeraus. Olisin toivonut lisää esityksiä. Sirkuksen tekeminen ja esiintyminen olivat paljon hauskempaa kuin odotin. – Esa Järvelin
Kannustaisin muita perheitä osallistumaan sirkustaiteen tekemisen uuden oppimisella, heittäytymisellä tuntemattomaan sekä esiintymisen tuomalla mielihyvällä. – Jani Järvelin
Tällainen toimintamuoto on ihanteellinen erityislapsen perheille, koska siinä yhdistyvät sosiaalisuus, onnistumisen kokemukset, yhdessä tekeminen ja luovuus. Nämä kaikki jäävät vähälle huomiolle erityislasten perheiden arjessa. – Anne-Mari Järvelin
Mikä meissä muuttui? Opimme, että me pystymme tähän, ei tarvitse olla ihmemies eikä kymmenen vuoden korkeakoulutusta, vaan luovaa avoimuutta ja mielikuvitusta. – Toiminnanjohtaja Pilvi Kuitu ja ohjaaja Kaisa Hietaniemi, Lasten ja nuorten kulttuurikeskus Pii Poo.
Sirkuskoulu oli askel kohti asenteellista esteettömyyttä, inhimillisyyttä ja toisten kohteliasta huomiointia. Perheille tämä oli myös mielekäs irtiotto arjen rutiineista mielekkäällä tavalla.
– Suunnittelija Sirkka Nikulainen, Malike
*********'**
Perhesirkus on saanut myöhemmin jatkoa. Ensimmäinen lukukausi pidettiin syksyllä 2008 pääsääntöisesti samojen perheiden kesken, jotka aloittivat kokeilevaa Sirkuskoulua. Yksi uusi perhe lähti mukaan innokkaasti jatkotoimintaan. Merkittävää lisäarvoa sirkustaiteen toteutukseen on tuonut nyt Sorin Sirkus. Sirkusohjaaja Tytti Vesamäki on toiminut vaativienkin sirkuskeinojen ohjaajana syksystä lähtien. Kevätlukukaudella 2009 on Perhesirkuksella olut harjoitusten lisäksi myös esityksiä monien tapahtumien, koulutusten ja seminaarien yhteydessä.
Huikean hauska näytös Perheisirkuksen taidoista saatiin kokea Hyväntekeväisyystapahtumassa Idea Parkissa 13.2.2008. Klovnit, hula-vanteen pyörittäjät, huikeat strapetsi- ja akrobatiaesitykset sekä mukaansatempaava meininki sai yleisönkin hullaantumaan! Tapahtuman leikkimieliseen Pehmiksensyönnin SM-kisailuun osallistui myös joukko hyväntahtoisia julkkiksia kisaamaan jäätelönsyönnin mestaruudesta, jonka tuotto ohjattiin lyhentämättömänä Perhesirkuksen kehittämiseen Suomessa. Esimerkiksi jääkiekkoilija Ville Nieminen totesi pehmistä syödessään, että: "Muuten hyvää, mutta pää meinaa jäätyä, vaikka on kisa-pipa päässä!" Annika Metsäketo oli juuri toipunut flunssasta ja jätski antoi hyvän lisäpotkun paranemiseen. Taru Valkeapään juontama tilaisuus veti itse paikalle satoja katsojia ja jätskiannoksella herkuttelijoita. Tapahtuman järjestäjinä olivat Idea Park, Karkki-Parkki, Nestle, Valio, Lasten ja nuorten kulttuurikeskus PiiPoo sekä Malike. Ystävälliset kiitokset kisan rakentajille!
Kehitysvammaisten Tukiliiton järjestämä My Life -konferenssi vuonna 2009 sai huikean esityksen, ja jäi kansainvälisten vieraidemme mieleen.
Vuonna 2010 Perhesirkuksia on olemassa jo useammalla paikkakunnalla.
