Sivuvaunufillari

Vajaat kolme vuotta sitten mielessä alkoi kehittyä ajatus sivuvaunullisesta polkupyörästä.
Yritin löytää sellaista, jotta pääsisin paremmin liikkumaan nyt 5-vuotiaan poikani kanssa. Hän ei pysty istumaan normaalissa polkupyörän lastenistuimessa. Toisaalta polkupyörän perään kiinnitettävässä kärryssä lapsi jää niin kauas taakse, ettei esimerkiksi kommunikointi matkan aikana onnistu.
Löysin ystäväni kautta fillarirakentajan, joka otti haasteen vastaan.
Suunnittelu lähti liikkeelle käyttötavasta, lapsen asettamista vaatimuksista ja turvallisuudesta. Tekniikka muokkautui niiden mukaisesti.




Muutama pointti toteutuksesta:
- Jotta pyörä saatiin mahdollisimman vakaaksi, pudotettiin pyörän painopiste alas. Tämä onnistui pudottamalla kuskin istuin alas. Samalla kuski pääsee lähemmäs matkustajaa ja juttelu matkan aikana sujuu paremmin.
- Sivuvaunun istuimessa piti olla riittävästi tukea sekä turvavyö. Tämä järjestyi käyttämällä vanhaa auton turvaistuinta.
- Pyörä on normaalia raskaampi polkea, joten siitä tehtiin 7-vaihteinen. Pikkuvaihteilla mäetkin nousevat hienosti.
- Maksimileveys pyöräteillä liikkuville on 120 cm. Esteitä sivuvaunun käytölle emme löytäneet tieliikennelaista.
- Renkaat on suojattu siten, ettei matkustaja pääse vahingossakaan laittamaan käsiään pinnojen väliin.
- Takajarru jalkajarruna, etujarru käsijarruna.


Pyörän ulkonäkö syntyi rakentajan muotoiluna.

Pyörä on nyt ollut käytössä ensimmäisen kesän ja kokemukset ovat olleet pelkästään hyviä. Kyytiläinen kokee sivuvaunun kyydissä uudenlaisen vauhdin, liikkeen ja tärinän. Ilmavirta puhaltaa kasvoille ja matkan edetessä on mukava havainnoida ympäristön värejä, ääniä ja tuoksuja. Myös kuskille sivuvaunufillarointi on hauskaa puuhaa, mutta samalla se toimii lähes huomaamatta tehokkaana kuntoiluna.
Etukäteen mietitytti, miten vastaantulijat suhtautuvat tilaavievään kulkuneuvoon. Loppujen lopuksi en ole koskaan tavannut liikenteessä niin iloisia ja seurallisia ihmisiä kuin menneen kesän pyöräretkillä.

Sivuvaunufillaristit